23.2.2015 

Kun Koneen kovaan vetoon trimmannut Matti Alahuhta siirtyi viime vuoden lopulla tehoeläkeläisenä EK:n hallituksen puheenjohtajaksi, pani hän maata tilille vaisusta ja energiattomasta mielialasta. 

TV1:n Ykkösaamussa (21.2.) Alahuhta toi jälleen esiin, miten Suomi ei ole attraktiivinen ulkomaisille investoijille (IMD:n vertailussa viime vuonna 59. sija). Samalla kotimaisten investointien valuminen Aasiaan ja muualle Eurooppaan on trendi.

Alahuhta itsekin tuntuu syyllistyvän moittimaansa energiattomuuteen, sillä vapaa valuminen ei saa täyttä tukea oman talon EK:n tuoreesta investointikyselystä. Pankkien ja tutkimuslaitosten talousennusteet matavat nollan tuntumassa, mutta teollisuuden investointien arvioidaan EK:ssa silti lisääntyvän vuoden 2015 aikana kuudella prosentilla, 3,8 miljardiin euroon.

 

HYVÄT JA PAHAT SÄÄDÖKSET

Alahuhta esitti Ykkösaamussa kilpailukyvyn korjaussarjaksi ostovoimaa lisäävän verotuksen, aktiivisen panostuksen koulutukseen ja tutkimukseen sekä yrittämisen kannusteet. Moni on näistä keinoista samaa mieltä.

Mutkikkaampia sen sijaan ovat Alahuhdan ajatukset siitä, ettei Suomessa ole viimeisten 10-15 vuoden aikana kyetty kehittämään työmarkkinoita kilpailukykyisiksi ja että kankeat lupakäytännöt ovat muuttaneet Suomen säädösten maaksi.

Säädösjoustoa kieltämättä tarvittaisiin, etenkin pienten ja uusia toimintatapoja luovien yritysten kohdalla.

Ei ole järkevää, että terveysviraston vaatimus teollisen keittiön kolmesta erillisestä vesipisteestä pakotti joulun alla tuusulalaisen kotileipomon luopumaan hyvästä bisneksestä. Kohtuutonta on sekin, että Pukkilassa puolella miljoonalla remontoitu vanhusten hoivakoti ei pari vuotta sitten täyttänyt valvovan viranomaisen kriteerejä. Vanhukset olisivat tarvinneet talon, mutta jokaisessa huoneessa ei ollut suihkua. Vaaditun neljän nelilön suihkun jälkiasennus ei olisi auttanut, sillä silloin huoneen pinta-ala olisi kutistunut liian pieneksi.

Samalla on aloja, joilla päinvastoin tarvittaisiin lisää sääntelykulttuuria. Näin yhteiskunta säästyisi kalliilta lisälaskulta. Talvivaarassa uusi kaivosteknologia ja lupaus koko Kainuuta piristävästä työllisyysruiskeesta johti siihen, että haasteellisen kaivoksen ympäristölupa sujahti elinkeino- ja ympäristöasioita yhtaikaa hoitavan Kainuun ELY-keskuksen koneistosta turhan sukkelasti läpi.

 

KYYTIIN SEURAAVAAN JUNAAN

Mitä työvoimakustannuksiin tulee, ärhäkkä kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta on esittänyt kilpailukyky-kritiikkiä aivan toisesta suunnasta.

Suomen teollisuus polkee paikallaan, koska tuotevalikoiman uudistumista ja markkinointia on johdettu huonosti. Urautuneet yritysjohtajat ovat hoitaneet leiviskäänsä katsomatta kengänkärkien yli. Kun tähän liittyy vielä Suomen poikkeuksellisen kapea valikoima vientituotteissa, on kriisi valmis.

Miten kapean valikoiman ja voimattomuuden ahdingosta sitten noustaan?

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kerätään parhaillaan voimia uuden talouden energiakapinaan. Tutkijat näkevät, että keskeinen ratkaisu teollisuuden ja viennin huonoon happeen löytyisi juuri päästöttömään energiatuotantoon liittyvien innovaatioiden kautta.

Ongelma on, että metsäteollisuuden raunioilla kytevä epäluulo uutta kohtaan on jarruttanut uuteen vievää strategiamuutosta.

Vanhan maailman resepteillä ei synny kummoisia vientituotteita siten että vain nimet vaihdetaan kestävämmän näköisiksi. Cleantech -alasta povataan seminaareissa pelastajaa, mutta todellisen muutoksen veturiksi siitä ei ole, jos muodikkaalla sanalla tarkoitetaan etupäässä uusia sellukattiloita biotalouteen.

Pakkauskartongin menekin ansiosta kysytyn havusellun listahinnat ovat ovat lähteneet huolestuttavasti laskuun. Epävarmuutta tuo sekin, että Venäjän sellu tunkee heikon ruplan ansiosta Kiinaan.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkötekniikan tutkijaopettaja Antti Kosonen näkee Suomen ongelmana sen, miten teollisuus globaalista energiamurroksesta huolimatta takertuu yhä siihen mitä Suomessa on tehty viimeiset 30 vuotta. (Vihreä Lanka 20.2.)

Uusiutuvan energian varastointi on kuumimpia tutkimusaloja maailmalla. Myös älykkäiden hajautettujen sähköverkkojen kehittäminen voisi olla Suomen kakku globaaleilla energiamarkkinoilla.

Kun Suomessa pohditaan yhä vanhanaikaisesti, kannattaako tuuli- ja aurinkoenergia, tuo Antti Kosonen esiin, miten edelläkävijä Saksa on seitsemässä vuodessa asentanut lähes 40 gigawattia aurinkosähkökapasiteettia. Konkreettisesti vauhti on tarkoittanut sitä, että kahdessa vuodessa saksalaiset ovat asentaneet saman verran kapasiteettia kuin mitä Olkiluoto 3:n on tarkoitus joskus jauhaa.

Tuuliturbiinien ja aurinkopaneelien kehittämisen suhteen juna meni jo Suomen asemalta. Nyt jos koska pitäisi päästä seuraavaan kehitysjunan kyytiin.

 

PELAAJAN PAIKKA

Euroopan komission aie nostaa päästöoikeuksien hintaa nopeutetusti jo vuonna 2017 hermostuttaa paraikaa Suomen hallitusta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori pitää tilannetta kilpailukyvyn kannata ”vähintäänkin hankalana” (TV-uutiset 22.2.)

Aikaistettu päästökauppauudistus tarkoittaisi konsulttiyhtiö Energiakolmion mukaan Suomen sähkönostajille 4,5 miljardin euron lisäkustannuksia. Korvauspakettia raskaalle teollisuudelle pukkaa.

Etenkin tätä uutista vasten pitäisi herätyskellojen piristä. Huoli kilpailukyvystä kannattaisi kääntää aktiivisiksi toimiksi, joilla tulevaisuuden energiajärjestelmien kehittämisestä ja tutkimisesta tulisi osa Suomen kilpailukykyä.

VTT:n johtava tutkija Pasi Vainikka (Vihreä Lanka 20.2) kiteyttää suunnan: ”Kun biotalouden palvonnasta päästään eroon, voidaan ratkoa Suomen ja maailman energia-asioita.”

Suomella olisi pelaajan paikka energiamurroksen uusien järjestelmien älykkäänä kehittäjänä. Paljon bisnestä syntyy, kunhan rohkeutta löytyy.

EU on laittamassa epäonnistunutta päästökauppaa reilaan. Tarkoitus on, että päästöoikeuksien hinnat nousisivat nopeutetusti vuonna 2017. Kun Suomessa energiaintensiivisen teollisuuden osuus on 70 prosenttia, niin juuri nyt on otettava energiamurroksen haaste vakavasti. Lappeenrannasta kajahtaa.

OTA YHTEYTTÄ:
marketta.mattila@sipoo.fi

Blogiarkisto