6.7.2015 Suomi aikoo karsia 815 miljoonan euron kehitysyhteistyömäärärahasta ensi vuoden alusta 300 miljoonaa.  

Kuoleman meren eli Välimeren ylittäneitä ei haluta ottaa vastaan. Myös pakolaisen Suomessa syntyneet lapset ovat lainsuojattomia. Etenkin, jos äiti on Nigeriasta.

Gift eli Lahja.

Tämä on nimi, jolla nigerialaisäiti kutsuu Välimerellä syntynyttä tyttövauvaansa, kiitoksena Jumalalle. Italian laivaston pelastusalus veti toukokuussa tajuttoman synnyttäjän viime hetkellä turvaan salakuljettajien uppoavasta veneestä. 

Synnytys oli hankala, mutta lapsi syntyi lopulta onnellisesti. BBC:n uutisjutussa (7.5.) kerrottiin, miten vauvan parkaisu sai italialaismiehistön ja mereltä poimitun 654 siirtolaisen joukon puhkeamaan ilonhuutoon ja riemukkaisiin taputuksiin. 

Elämän ihme on suuri. Myös Välimerellä, joka on erityisesti tänä keväänä muuttunut Kuoleman mereksi.

Pienet selviämistarinat liikuttavat. Silloin unohtuu hetkeksi suurempi ihmiskoe, jossa harvat ovat voittajia. Gift-tytön ja muiden mereltä pelastettujen siirtolaislasten elämä Euroopan mantereella tuskin jatkuu kannustushuutojen siivittämänä. Varmaa ei ole sekään, että BBC:n Libyasta tavoittama isä kykenee säästämään ihmissalakuljettajien vaatiman rahasumman ja matka perheen luo onnistuu riittävän merikelpoisella veneellä.

Viime vuonna yli 170 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa ylitti meren päästäkseen Italiaan. Vaarallista matkaa tehdään kiikkerissä ja ylilastatuissa aluksissa. Unelmaa paremmasta tavoitellaan oman hengen uhalla.

Välimeren veneturmissa on hukkunut alkvuodesta jo yli 1 700 Eurooppaan pyrkinyttä siirtolaista. EU-poliitikot puhuvat vuodesta toiseen hätätilasta, mutta turtunut mieliala vahvistuu. Merivirrat kuljettavat rantaan kumiveneiden ja lauttojen raatoja. Lampedusan saarelle tuodaan päivittäin satoja merestä pelastettuja, saaren kalastajien verkkoihin takertuu ruumiita. 

Konfliktit ja niukka toimeentulo kasvattavat painetta Euroopan reunalla eikä ihmisten joukkopako ole laantumassa. Vuonna 2013 maailmassa oli yli 51 miljoonaa pakolaista, eniten sitten toisen maailmansodan. YK:n saldo viime vuodelle on jo 60 miljoonaa.

Yhden ihmisen elämänkohtalo herkistää myötätuntoon, mutta suuriksi lukusarjoiksi kasvaneina ne viilenevät kylmiksi faktoiksi. Humaanin Euroopan ihmisoikeusihanteiden soveltaminen loppuu siihen kohtaan missä kulkee arvoyhteisön maantieteellinen raja.

Suomi on kaukana Etelä-Euroopan kuoleman rannikolta, mutta tyly doktriini näyttää vahvistuvan etäisyyden kasvaessa. Välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä on kasvatettu käänteistä hyvettä. Kun ei pidetä huolta ”niistä toisista”,  sen katsotaan tarkoittavan, että pidetään omien puolia.

Yksinkertaistetun vastakkainasettelun tähden Suomen maahanmuuttokeskustelun sävy on muuttunut yhä epärationaalisemmaksi. Pelot lietsovat tunteita ja kun emootiotynnyrin räjähdysherkkää seosta hämmennetään vielä tosiasian näköisillä uskomuksilla, niin soppa on valmis.

Malliesimerkkinä SDP:n ex-kansanedustaja Kari Rajamäen viimeinen palvelus demokratialle. Hän taktikoi paperittomien terveydenhoitoa koskevan esityksen pöydälle eikä vanha eduskunta ehtinyt saada sitä toiseen käsittelyyn.

Rajamäki katsoi pelastaneensa isänmaan siltä uhalta, että Suomeen ryntäisi yhtäkkiä Pietarista miljoona paperitonta, päälle 50 000 HIV-potilasta. Käytännössä toteutui julma pudotuspeli, jossa YK:n lasten oikeuksilla pyyhitään pöytää. Paperiton lapsi tai raskaana oleva äiti jää edelleen lyhytkestoisen, välttämättömän terveydenhoidon ulkopuolelle. 

Myytti pakolaisten hallitsemattomasta vyörystä on väkevä ja sitä vahvistetaan uskomuksilla vuolaasta avustusrahavirrasta. Hallitusneuvottelujen alla ex-sisäministeri Päivi Räsänen ihmetteli, olisiko Suomen tiukkaa ja hallittua maahanmuuttopolitiikkaa ylipäätään mahdollista vielä nykyisestä kiristää. (13.5. US) Humanitaarisen maahanmuuton osuus on vain kahdeksan prosenttia.

Tämäkään lukusarja ei kerro, millaisia ihmiskohtaloita se sisältää.

Kaksi vuotta sitten eräs äiti synnytti Helsingin kätilöopistolla kaksoset, tytön ja pojan. Lapset kastettiin Helsingissä Kallion kirkossa. He olivat Välimerellä syntyneen Giftin tapaan Jumalan lahjoja - äiti halusi, että tytärtä kutsutaan nimellä Miracle. Ihmeenä syntyneen tyttären veljen nimeksi tuli Favor, Palvelus.

Nyt jo 2-vuotiaat kaksoset ovat syntyneet Suomessa, mutta siitä huolimatta he eivät ole oikeuden edessä yhtä tasa-arvoisia kuin muut ikätoverinsa. Päätös karkoituksesta on tehty. Korkein hallinto-oikeus saattaa tehdä huomenna tai puolen vuoden kuluttua lopullisen päätöksen, jonka  perusteella lapset laitetaan yksisuuntaiselle lentomatkalle, pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvapiirin ulottumattomiin. Kaksosten virhe on, että äiti on nigerialainen.

Suomeen päätyneen äidin elämä ei ole ollut helppo. Mies ja poika hukkuivat Välimeren ylityksessä, hän itse joutui ihmiskaupan uhriksi Italiassa. Lähtömaassa Nigeriassa ei ole turvaverkkoa eikä huolehtivia sukulaisia. 

Tarina ei ole ainutlaatuinen, vaan tavallinen. Se lietsoo myös helppoa moralismia -  vaikka mafia, salakuljettajat ja ihmiskauppaa pyörittävät madamet osaavat käyttää velkasatimeen ajettuja naisia hyväkseen, niin prostituution stigma leimaa uhrin. 

Välimeren valtavaan pakolaisongelmaan ei ole helppoa yhtä ratkaisua. 

Tätä vasten olisi kohtuullista, että Suomi huolehtisi rajojensa sisällä syntyneistä lapsista ja antaisi pienelle nigerialaisperheelle valoa tulevaisuuteen.  Neuvolan uuttera painokäyrien ja ravinnon tarkkailu loppuu siihen kaksinaismoralistiseen hetkeen, kun lapset hylätään tyhjän päälle ja palautetaan äitinsä mukana ”turvallisen” Nigerian kadulle.

Suomessa perheellä on ollut turvaverkko. 

Tärkeänä tukena ystävä, joka tuli perheen avuksi kaksosten syntymän aikaan. Hän on kertonut minulle siitä, miten äiti purskahti itkuun ensimmäisessä Suomen kodissa, Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen 14 neliön huoneessa. Ystävä oli lahjoittanut äidille pussilakanan. 

Kolumni julkaistu Kanavassa 4/2015

OTA YHTEYTTÄ:
marketta.mattila@sipoo.fi

Blogiarkisto