28.08.2014

Pikkuprinsessa Estelle on aloittanut tällä viikolla esikoulun. Tv-kamerat tallensivat Estellen punaisen Fjällräven Kånken-repun, jota äiti Victoria kantoi kädessään. Siihen oli pakattu lämpimiä varavaatteita.
Reppu on ulkoilmapedagogiikkaa toteuttavassa Äventyr-esikoulussa ehdoton varuste, sillä lapset kulkevat paljon metsässä. Ulkoilmaelämä tarkoittaa lisäksi sitä, että päiväunet nukutaan mahdollisimman usein ulkona makuupussissa Ulkona myös syödään.
Muutamassa ruotsalaiskoulussa käytössä oleva I ur och skur -käytäntö tarkoittaa, että ulkona ollaan kaikissa sääolosuhteissa, tuulessa ja tuiskeessa.
”Olen sitä mieltä, että heidän pedagogiikkansa on valtavan terveellistä”, totesi kruununprinsessa
Victoria.

Suomessa on totuttu ajatukseen, että kouluasiat ovat meillä paremmalla tolalla kuin naapurissa.
Ovathan Ruotsin oppimistulokset romahtaneet järkyttävällä tavalla Pisa-vertailuissa. Tiedetään, että ruotsalaiset opettajat viihtyvät työssään huonosti, kuria ei ole eikä vaatimuksiakaan. Lisäksi kalliiden yksityiskoulujen ja ongelmalähiöiden koulujen tasoero on viemässä Ruotsia kohti luokkayhteiskuntaa.
Uutispätkä Estellen esikoulun aloittamisesta kertoo, että Ruotsilla on koulujärjestelmän hätätilasta huolimatta hyviä ideoita. Voi olla, että kuninkaallinen valokiila keskittää nyt enemmänkin huomiota Äventyr-esikoulun edustaman pedagogiikan sinänsä yksinkertaiseen perusoivallukseen. Luonto tekee ihmiselle hyvää.
Luontopedagogiikka saattaa nousta prinsessan ansiosta ruotsalaisen koulutusviennin keihäänkärjeksi, sillä huonoista Pisa-tuloksista huolimatta Ruotsi on nykyiselläänkin kyennyt markkinoimaan menestyksekkäästi yksityisiä kouluketjujaan Yhdysvalloissa, suomalaisten
peruskouluviejien harmiksi.

Ur och skur -aatteen juuret ulottuvat jo 1800-luvun lopun Ruotsin retkeilyperinteeseen. Nykyisin Ruotsissa on yli 200 koulua, esikouluja sekä varttuneempien lasten kouluja, jotka toteuttavat ulkoilmapedagogiikkaa käytännössä.
Ulkoilmaoppimista on tutkittu Linköpingin yliopistossa, ja siellä on koulutettu jo tuhansia metodia soveltavia opettajia. Kyse ei ole luontokoulusta, vaan oppimisesta luonnossa. Luonnollisesta flow-tilasta, jossa kaikki aistit ovat avoinna. Liitu- tai älytaululle piirretyn kuution sijaan oppilaat voivat rakentaa kolmiulotteisuutta lumesta ja kömpiä sisään. Luonto tarjoaa anteliaasti monenlaisia mitta- ja laskuvälineitä. Kävyt ja lehtien fraktaalirakenteet ovat käsissä tuntuvaa konkretiaa.

Aivotutkimus todistaa, että mitä useampia aisteja oppimiseen liittyy, sitä helpompaa se on.
Siksi ulkona syntyvät mielikuvat painuvat muistiin. Tämä pätee niin matematiikkaan kuin kielten opiskeluun. Stressi helpottaa ja keskittymiskyky paranee.
Eikä ole pakko mennä metsään, puisto tai koulun piha riittää.
Ukoilmapedagogiikan tutkijat harmittelevat, että metodia ei sovelleta vielä kovin monessa Ruotsin yläkolussa ja lukiossa, vaikka näyttöä tuloksista on. Emilila Fägerstamin parin vuoden takaisen väitöskirjan mukaan ulkona opiskelleen ryhmän matematiikan taidot kohenivat verrattuna sisäoppilaisiin. Myös yhteishenki parani ja oppilaat olivat rohkeampia.
Suomessa ulos mennään harvoin ja tarkoituksella.
Sen sijaan tv-uutisissa nähtiin vastikään, miten Herää, koulu! -pamfletin kirjoittaneen Maarit Korhosen luokka päätti yksissä tuumin kantaa pulpetit pois luokkahuoneesta. Tilalle hankittiin sohvia ja nojatuoleja.
Opettaja Korhonen kuvaili tapahtumaa orjaliikkeen vapautushetkeksi.

Ulkoilmaelämän tai sohvien sijaan peruskoulussa on käynnissä toisenlainen, vielä suurempi vallankumous. Se liittyy tekniseen kulttiesineeseen, iPadiin.
Digitaalinen pilvi on totta myös koulussa ja tavoitteena on vapauttaa tulevaisuuden koulu vanhan maailman kirjoista.
Samalla on syntynyt laiteuskovaisuutta, joka vaikuttaa herätysliikkeeltä. Teknologian itseisarvo korostuu, sisällön kustannuksella. Yli puolet opettajista kokee suurta epävarmuutta omista taidoista.
Ei ole oppiainetta, johon ei löytyisi näppärää sovellusta, ja vanhemmatkin voivat halutessaan katsoa dropboxista reaaliajassa lasten luovia tuotoksia.
Pisimmällä kultin suhteen ollaan Hollannissa, missä on seitsemän Steve Jobs -koulua. Kaikki opetus tapahtuu iPadeilla ja luovina projekteina. Säännöllisiä lomia ei tarvita, sillä virtuaalikoulu on aina auki.
Suomi ei ole täysin pudonnut tietotekniikan puusta, vaikka laitteiden määrää verrataan milloin Viron, milloin Singaporen mallikkaaseen varustelutasoon.
Kritiikitön teknologiahype voi johtaa väärään suuntaan - etenkin nyt kun peruskoulun peruspohja on pettämässä. Ryhmäkokoa kasvatetaan, valinnaisia oppiaineita karsitaan ja 2 000 opettajaa on vaarassa saada potkut.

Koulut eriarvoistuvat. On kouluja, joihin hankitaan kaikille iPadit, ja toisia, joihin ei hankita yhtään.
Ja jos kaikki saisivat, hintalappu yhteiskunnalle olisi noin 300 miljoonaa euroa.
Ei ole takeita siitäkään, että kalliit tabletit olisivat hintansa arvoisia oppivälineitä. New Jerseyn koulussa kokeiltiin rinnan iPadeja ja läppäreitä. Koulu päätti siirtyä edullisiin kannettaviin.
Entä miten ihmetabletit tukevat itse pääasiaa eli oppimista? Tätä ei oikein ole ehditty pohtia.
Joidenkin opettajien mielestä oppilaiden iPad-kirjoitukset muistuttavat enemmän tekstiviestejä.
Tässä tilanteessa olisi fiksua, että yhä useampi suomalainen opettaja ryhtyisi käyttämään pedagogista vapauttaan ja uskaltautuisi ruotsalaisten kollegojen tapaan viemään oppilaansa erittäin edulliseen ja henkistä hyvinvointia ravitsevaan oppimisympäristöön, ulos.

(Ykkösaamun kolumni)