03.07.2014

Yksinkertaiset asiat ovat vaikeimpia.
Läsnäolosta, intuitiosta ja hitaasta elämästä puhutaan jatkuvasti, mutta kokemus on toinen. Yöunet lyhenevät ja kellon viisarit pyörivät entistä nopeammin. Hetkestä kiinni ottaminen käy työstä, etenkin kun tietää, miten lyhyt ja sateinen Suomen kesä on.
Kesäloma on, nimittäin ainakin periaatteessa, irtioton paikka. Kaivattu loma tarkoittaa sitä, että voi luvan kanssa aloittaa henkisen detox-kuurin.
Sosiaalisessa mediassa suositellaan kilvan digipaastoa. Se on sosiaalisesti hyväksyttyä ja merkki elämänhallinnasta. Viikon tai parin puhdistuskuuri on akkujen lataamista, vaikka se käytännössä tarkoittaisikin sitä, että ei pane entiseen tahtiin jakoon syötyjä gourmet-aterioita tai mielipiteitä asiasta kuin asiasta.
Loma-aikana kontakti omaan ruumiiseenkin voi elpyä. Elintoimintojen seuraaminen, suoritusten mittaaminen, 10 000 askeleen päivittäisen tavoitteen saavuttaminen dynaamisen työrutistuksen
ohessa jää syrjään. Olennaista on, että mökillä alkaa saunanlämmitysretriitti ja pääsee viimein käsiksi johonkin konkreettiseen kuten nurmikon leikkuuseen ja maansiirtotöihin. Juuri niitä Kultarantaan osan kesää sidottu presidentti Sauli Niinistökin on kertonut kaipaavansa.
Yksinkertaiset asiat maistuvat. Mattojen pesu juuriharjalla on initiaatioriitti, joka rohkaisee luopumaan. Hyvässä lykyssä pääsee eroon vanhasta turhasta tavarasta ja luutuneista
ajatusmalleista.

Tiedämme, että monimutkainen tietoyhteiskunta vaatii yhä fiksumpia tietomuurahaisia.
Se ei tunnu hyvältä. Intuitio kertoo, että oman psyyken rakenne toimii toisin kuin älyverkot. Mieli kaipaa verkkaisempaa tahtia ja rauhaa.
Pelko pitää tietotyöläisen silti karusellissa mukana. Ja kun karusellin pyörimisnopeus kasvaa, niin pelkääjä tarraa lujempaa. Mahanpohjaa viiltää huoli siitä, että ehkä keskipakoisvoima kohta sinkoaa liian huolettoman pyörijän jonnekin tietoyhteiskunnan nurjalle puolelle.

Halu pysyä vauhdissa mukana ja toisaalta tarve totaaliseen rauhoittumiseen johtaa kummallisiin ilmiöihin.
Turvallisen ja yksinkertaisen elämän nostalgia on ehkä yksi syy siihen, että viime vuonna yli miljoona norjalaista istui naulittuna tv-ruudun ääreen.
He katsoivat ohjelmaa norjalaisesta takkakulttuurista. Toimitetun puiden hakkaamis-, kaatamis- ja pilkkomisosuuden jälkeen siirryttiin suoraan kahdeksan tunnin takkatulilähetykseen, jonka huippuhetkiä oli vain puiden ajoittainen lisäys takkaan ja makkaran paisto tikussa.

Tämä oli elämys. Norja jakaantui kahteen leiriin sen mukaan pitäisikö halot polttaa kuoripuoli päällä vai alla. Sosiaalinen media tulvi ohjeita.
Norjan yleisradioyhtiö NRK:n luoma hitaan television malli on osoittautunut häkellyttäväksi menestykseksi. Takkatulen lisäksi norjalaiset ovat seuranneet suorana lohenkalastusta ja villapaidan kutomista. Lankakerästä hiljalleen reaaliajassa sukeutuva paita on kiehtova matka kohti hallittua päätepistettä. Hihan venähtäminen suorana saa haltioitumaan.
Tämän kevään suora Piip-show oli yleisradioyhtiön aluevaltaus internetissä ja globaali menestystarina. 87 päivää kestäneen suoran lintulautaohjelman tähtiä olivat talitintit, punatulkut ja orava. Trendikkään oslolaiskuppilan mukaan sisustetun lintubaarin lisäksi Piip-shown katsojat saivat tarkkailla funkiksen hengessä tuunattuja pesiä, joissa linnunpoikaset odottivat ruokaa nokat ammollaan.
Norjan kruununprinsessa Mette-Marit on suitsuttanut lintulautaa internetin parhaaksi showksi.

Pelko ja turvan haku tavallisista asioista ei ole suhteessa siihen, miten hyvin asiat sattuvat olemaan juuri nyt.
Norjassa asuu terveellistä kalaa syövä ja monissa onnellisuustilastoissa ykköseksi kivunnut villapaitakansa. Maa on rakentanut kadehditun hyvinvointinsa luonnonvaroilla, etenkin öljyllä.

Muutos on silti oven takana. Ilmastonmuutos on totta myös Pohjolan turvasatamassa.
Pohjanmeren öljykentät ovat ehtymässä, fossiilinen nautintaoikeus kriisissä.
Norjalaisten eläkevarojen kartuttajaksi luotu valtiollinen öljy-yhtiö Statoil valmistautuu parhaillaan öljynporaukseen Barentsinmerellä, monien ympäristöjärjestöjen vastustaessa. Pääoman tuotto on tärkeää Abu Dhabin jälkeen maailman suurimmalle valtiolliselle rahastolle.
Vaikka Statoil korostaa vastuullisuutta ja Norjan parlamentti on päättänyt, että porausalueen etäisyyden merijään reunaan pitää olla vähintään 50 kilometriä, niin vastuun rajat ovat harmaita.
Norjan valtion 67-prosenttisesti omistaman Statoilin kannalta kaikki on hyvin, kun Hoopin alueen porauspaikalta on matkaa talvijään reunaan 25 kilometriä.
Sivuseikka on, että Jäämeren kesä on lyhyt. Ja lyhyt on matka läheiselle Karhusaaren luonnonsuojelualueellekin. Öljyntorjuntakaluston saaminen paikalle kestäisi useita päiviä.

Lintukoto-Norjassa ihailtiin kolme vuotta sitten arktisen luonnon kauneutta. Slow-tv lähetti silloin maailman pitkäkestoisinta suoraa tv-ohjelmaa.
Slow-tv oli asettanut kameran Bergenistä Kirkenesiin matkanneen laivan kokkaan. Matkaan kului 134 tuntia. Meri, arktinen luonto ja eläimet hurmasivat. Hurtigruten-laiva vei katsojat maailman kauneimmalle risteilyreitille, välisatamissa juhlittiin ja veneet seurasivat alusta yötä päivää. Komea päätepiste luontoelämykselle oli, kun kuningatar Sonja otti aluksen vastaan Kirkenesissä.

Kontrasti vuoteen 2014 on kova. Toukokuussa Norjan rannikkovartiosto hinasi Barentsinmereltä pois Greenpeacen Esperanza-alusta. Greenpeace halusi kiinnittää maailman huomion katastrofiin, joka voi uhata Norjan pohjoisrannikon ja Huippuvuorten välillä sijaitsevan Karhusaaren lintuparatiisia. Öljynporauslautalle kiivennyt Sini Saarela ja muut kiinniotetut aktivistit saivat helikopterikyydityksen Tromssaan.
Tästä episodista ei syntynyt slow-tv:n huikaisevaa luontolähetystä. Tapahtuneen ulkopuolisia silminnäkijöitä olivat vain Jäämeren linnut ja jääkarhut.

(Ykkösaamun kolumni)