25.3.2015 Olisi mukava luottaa myhäilevän Juha Sipilän arviokykyyn. Luonto on silti vaarassa.

Johtava pääministerikandidaatti on nostamassa Suomea biotalouden edelläkävijäksi ja puhuu mielellään sekä älykkäistä sähköverkoista että hajautetusta energiantuotannosta. Kun keskusta lupaa vaaliohjelmassaan luoda Suomeen 200 000 uutta työpaikkaa, cleantechin osuus siitä olisi 50 000 työpaikkaa.

Sipilä on näyttänyt vihreää valoa myös kokeilemiselle, liittyy innovointi sitten perustuloon tai terveyskioskeihin. Samalla hän on painottanut, että ”vanhan insinööriviisauden mukaan kokeilut kannattaa tehdä sopivan pienessä mittakaavassa.” (Pori 22.11.2014)

Lausunto ympäristöministeriön tulevaisuudesta (Keskisuomalainen 23.3.) paljastaa keskustan uusimman kokeilumallin löytyvän Venäjältä ja sen, että Juha Sipilä on unohtanut vanhan insinööriviisautensa. Mittakaavakin on järeä. Keskustassa ollaan nyt sitä mieltä, että ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä osia työ- ja elinkeinoministeriöstä voitaisiin Venäjän mallin mukaan rysäyttää yhteen, luonnonvaraministeriöksi.

Taustatukea suurelle superministeriölle löytynee MTK:n lisäksi oikealta. Metsä-, turve-, ja kaivosbisneksen sujuvoittamisessa luontoarvoja puolustava itsenäinen ympäristöministeri on hidaste. Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) oli jo vuosi sitten valtaamassa ympäristöministeriötä.

Kansalaisten mielipiteet ovat kuitenkin vahvistuneet vastakkaiseen suuntaan. Huoli ilmastonmuutoksesta on yhteinen ja enemmistö kokee nykyisen elämäntavan vahingoittavan luontoa ja elinympäristöä. EVA-analyysi keväältä 2013 kertoo, että yli puolet kansalaisista olisi valmis tinkimään elintasostaan ympäristöongelmien vähentämiseksi.

Keskustan edellinen yhdistämisvimma Matti Vanhasen II hallituksessa tuotti ympäristölle huonoa satoa. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman nimissä haluttiin tehostaa ympäristöhallintoa ja parantaa ympäristölupajärjestelmää.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) ja kuntaministeri Mari Kiviniemen (kesk.) ”historiallinen uudistus” iski lujaa aluehallintoon. Hurrikaanissa itsenäiset ympäristökeskukset jaettiin kahtia. Osa tehtävistä siirtyi uusiin aluehallintovirastoihin ja osa työ- ja elinkeinoministeriön alaisiin ELY-keskuksiin, joiden muuhun toimintaan ympäristöasiat sulautettiin.

Käytännössä aluehallinto hämärtyi ja mutkistui - harva yrittäjä hallitsee alueellista lupahimmeliä, jossa myös monia valtakunnallisia valvontatehtäviä on hajautettu maakuntiin.

Valtion tuottavuusohjelma todettiin muutaman vuoden pyörityksen jälkeen vaikutuksiltaan kehnoksi. Tuottavuus ei ollutkaan lisääntynyt, sen sijaan väen vähentämisestä tuli itseisarvo. Kulut jopa nousivat - Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen teos Konsulttidemokratia (2013) osoittaa, miten valtion henkilöstökulut olivat 2006 - 2010 216 miljoonaa pienemmät, mutta palvelujen ostot kasvoivat peräti 500 miljoonalla eurolla.

Mitä ympäristön arvostamiseen tulee, alasajon tulokset ovat toteutuneet raadollisimmin Talvivaarassa. Kainuun ELY-keskus on vuodesta 2012 lähtien ollut tv-kameroiden sähköistämä komentokeskus, jossa virkavastuulla toimivat työntekijät ovat saaneet istua pelkääjän paikalla. Uusi kaivosteknologia ja lupaus Kainuun työllistämisestä johtivat siihen, että haasteellisen kaivoksen ympäristölupa sujahti työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimivan ELY-keskuksen koneistosta sukkelasti läpi.

Miksei valvottu paremmin? ELY-keskuksen sisäisen intressiristiriidan lisäksi ehkä myös siksi, että jätti-Talvivaaran lisäksi ympäristöosaston vastuulla oli valmiiksi 225 muuta valvontakohdetta. Onnettomuustutkinnan raportista ilmeni, että toiminnanharjoittajan tietoisten riskien ja laiminlyöntien lisäksi ongelmana oli ylityöllistetty valvova viranomainen.

Tämän kaiken rinnalla elää mielikuva ylipaisuneesta byrokratiasta, joka haittaa elinkeinoelämää ja Suomen kasvua. Todellisuudessa halvaantuneet ELY-keskukset eivät kykene hoitamaan kuin osan lakisääteisistä tehtävistään. Riisutuissa aluehallintovirastoissa kasvava luparuuhka taas on johtanut siihen, etteivät yritykset saa tarvitsemiaan päätöksiä riittävän nopeasti. 

Kun aluehallintouudistusta ajettiin Suomessa läpi, epäilivät monet, että lopullisena tavoitteena on ympäristöministeriön alasajo. Tuolloin ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) toppuutteli turhista möröistä. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokkakaan (kesk.) ei uskonut, että uudistus olisi alkua fuusioidun luonnonvaraministeriön perustamiselle. (Yle 16.7.2009)

”Yhdistämisen huonot puolet ovat nähtävissä Venäjällä”, totesi Pokka.

Talvivaaran purkuputken vieressä kalastava Kainuun kesämökkiasukas osaa arvostaa itsenäistä ympäristöministeriötä ja varmasti myös ympäristölupien nopeaa ja tehokasta käsittelyprosessia. Enemmistölle suomalaisista haavoittuva luonto on enemmän kuin piittaamattomasti hyödynnettävä venäläinen luonnonvara.

On toivottavaa, että Juha Sipilä palaa insinööriviisauden alkulähteille ja käy kuuntelemassa vaikkapa puoluetoveri Hannele Pokkaa. Koska tämä ei ole varmaa, on viisainta itse kunkin äänestää vaaleissa vahvan ympäristöministeriön puolesta.